Insinöörikoulutus 100 vuotta, osa 1/5

1912-1931: Tampereen teknillinen opisto raivaa tietä insinööreille

Pyynikki

Teknilliselle opistolle suunniteltu rakennus valmistui 1915.

Insinöörien kouluttaminen alkoi Tampereella 100 vuotta sitten ”niitten nuorukaisten hyväksi, jotka lyseosta lähteneinä eivät pyri korkeakouluihin, vaan haluavat kääntyä käytännöllisille aloille”. Mallia koulutukseen haettiin Keski-Euroopasta.

Teollistumisen kiihtyessä Suomeen oli perustettu 1800-luvun puolivälissä teknillisiä reaalikouluja, jotka vuonna 1885 korvattiin teollisuuskouluilla. Niissä koulutettiin Suomen ensimmäiset mestarit ja työnjohtajat teollisuuden eri aloille.
Keskustelu uuden koulutusalan sisällöstä, laajuudesta ja siihen vaadittavasta pohjakoulutuksesta kävi vilkkaana. Vuonna 1903 Tampereen teknillinen klubi esitti koulutusalan kokonaisuudistusta. Teollisuushallitukselle huomautettiin, ettei maassa ollut koulutusta niille, jotka halusivat valmistua teollisuuden palvelukseen keskikoulun jälkeen.

Senaatin asettama komitea selvitti asiaa, ja esitti vuonna 1907, että:

” – - ei voinut tulla muuhun johtopäätökseen kuin että jotain on tehtävä niitten nuorukaisten hyväksi, jotka lyseosta lähteneinä eivät pyri korkeakouluihin, vaan haluavat kääntyä käytännöllisille aloille. Teknillisen keskikoulun perustaminen maahamme näyttää niin muodoin olevan täysin perusteltu ja ajanmukainen toimenpide. Jos meillä olisi sellainen koulu, pyrkisi epäilemättä suuri osa entisiä lyseon oppilaita sinne, missä heillä olisi suurempaa hyötyä alkutiedoistaan kuin teollisuuskouluissa, ja sen käytyänsä voivat he toivoa saavuttavansa sitä vastaavan aseman elämässä.”

Helmikuussa 1911 annettiin lopulta asetus teknillisen opiston perustamisesta Tampereelle. Valtion ylläpitämä opisto oli vuosikymmenten ajan ainoa laatuaan. Seuraavat teknilliset opistot perustettiin Turkuun ja Helsinkiin vasta vuonna 1943.

Vaikutteita Itävallasta ja Ranskasta

Viisiluokkaisen reaalilyseokurssin lisäksi hakijalta edellytettiin hyvämaineisuutta sekä vuoden työkokemusta siltä tekniikan alalta, jota hän halusi opiskella. Ensimmäiset 29 opiskelijaa aloittivat kolmivuotisen tutkintonsa syksyllä 1912. Opetusta annettiin koneenrakennuksen, sähkötekniikan, huoneenrakennuksen ja tehdasteollisuuden ammattiosastoilla.

Opistoon palkattiin ensimmäisten joukossa fysiikan ja kuvioitavan mittausopin opettaja Yrjö Kauko. Suomessa ei ollut kokemusta vastaavasta opetuksesta, joten ensitöikseen Kauko lähti tutkimaan vastaavia teknillisiä keskikouluja Ruotsiin, Tanskaan, Ranskaan, Sveitsiin, Itävaltaan sekä Saksaan, missä hän oli väitellyt tohtoriksi.

Kauko oppi, että Ranskassa opetus perustui matematiikan, fysiikan ja kemian hallintaan, ja tekniset asiat opeteltiin näiden sovelluksina. Sen sijaan Pohjoismaissa ja Keski-Euroopassa teoreettiset aineet otettiin avuksi vain, mikäli se oli välttämätöntä. Tämä vetosi Kaukon sanoin ”käytännöllisyyteen ja tekniseen vaistoon”.

Teknillisen opiston suunnittelussa yhdistettiinkin itävaltalainen teknillinen keskikoulu höhere Gewrbeschule ja ammatillisempi fachschule tehdaslaitteineen. Lisäksi vaikutteita otettiin ranskalaisista koulutyöpajoista, joissa opiskelijat toteuttivat laskemiaan esisuunnitelmia.

”Matematiikan tunneilla sai itsekukin kuulla aika purevia huomautuksia kyvyistään ja ominaisuuksistaan sekä ystävällisiä neuvoja muille aloille ryhtymisestä. Jotkut ottivat tämän todesta, ja näin karsiutui pehmein aines pois.”

Sisällissota sulki opiston

Vuonna 1914 syttynyt maailmansota ei ollut juurikaan vaikuttanut teknillisen opiston toimintaan, mutta kansalaissodan syttyminen tammikuussa 1918 sulki opiston ovet koko kevääksi. Vuonna 1915 Pyynikille valmistunut koulurakennus toimi punaisten päämajana, asevarastona, vankilana ja vallankumousoikeuden istuntopaikkana aina maalis-huhtikuun vaihteeseen, jolloin rakennus paloi kahdesti.

Useat opiskelijat liittyivät sotaan, ja useat myös kaatuivat. Tampereella muistetaan edelleen vuosittain yhdeksää valkoisiin liittynyttä opiskelijaa, jotka saivat surmansa Kangasalla Suinulassa.

Sisällissodan kuohujen jälkeen koulurakennus korjattiin ja opiskelu jatkui. Vuonna 1923 teknillinen opisto ja teollisuuskoulu yhdistettiin Tampereen teknilliseksi oppilaitokseksi. Opettajien ehdotus teknillisen korkeakoulun perustamisesta opistosta valmistuneiden jatko-opiskelupaikaksi jäi kytemään seuraaviksi vuosikymmeniksi.

Yhdistyneen oppilaitoksen tulevaisuus ei näyttänyt järin hohdokkaalta. Johtaja vaihtui 1920-luvulle tultaessa tiuhaan, ja päteviä opettajia oli vaikea saada. Opiskelijamäärä pysyi koko vuosikymmenen pienenä, ja kaiken kukkuraksi oppilaitos oli taloudellisissa vaikeuksissa.

Lähteet

Insinööriliiton historia
Tampereen teknillinen oppilaitos 1886-1961
Tampereen teknillinen oppilaitos 1886-1986
Tampereen teknillisen opiston oppilasyhdistys 1912-1962

Juttusarjassa tarkastellaan insinöörikoulutuksen 100-vuotista historiaa 20 vuoden jaksoissa. Seuraavassa osassa eletään 1930-luvun laman ja sotien runtelemassa Suomessa. Millaisia insinöörejä Suomeen koulutettiin? Kuinka insinöörit saivat tutkintonimikkeensä? Ja miten koulutus lopulta levisi Suomen Manchesterista muihin kaupunkeihin?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>